Kuulon toiminta
Kuuleminen tapahtuu korvien välissä
Normaali kuulo
Terveet korvat havaitsevat sekä hyvin matalat (kuten basson tai liikenteen) että erittäin korkeat (kuten viulun tai linnun laulun) taajuudet, jotka vaihtelevat 20 – 20 000 hertsin välillä. Lisäksi kuulomme erottaa hiljaiset (kuten hyttysen ininän) ja jykevät (kuten suihkumoottorin) äänet, joiden voimakkuudet asettuvat 0 – 120 desibelin välille.
Puheen ymmärtäminen
Tarvitsemme kuuloa ensisijaisesti kielelliseen vuorovaikutukseen toisten kanssa. Istuessamme vaikkapa kahvilassa tai luennolla tai jos puhumme puhelimessa, aivomme suodattavat epäolennaiset äänet ja auttavat meitä keskittymään tärkeisiin asioihin. Valikoivan kuulon ansiosta voimme seurata vaikkapa yhden soittimen sävelkulkua sinfoniakonsertissa tai käydä keskustelua kovassakin taustamelussa.
Suuntakuulo
Havaitsemme äänet 360 asteen säteellä ympäriltämme. Äänet kuulostavat erilaiselta riippuen niiden tulosuunnasta. Näin voimme päätellä äänilähteen sijainnin, tilan koon tai mahdollisen kuulumisen esteen alueella.
Kuuloaistin toiminta
Ulkokorva
Ulkokorva poimii ääniaallot suppilon tavoin, kokoaa ne yhteen ja välittää korvakäytävää pitkin tärykalvolle.
Välikorva
Välikorva koostuu tärykalvosta ja kolmesta kuuloluusta: ‘vasarasta’, ‘alasimesta’ ja ‘jalustimesta’. Ulko-korvasta tullut ääni saa tärykalvon värähtelemään. Pienet kuuloluut kuljettavat äänienergian tärykalvolta jalustimelle, joka siirtää äänen nesteen täyttämään sisäkorvaan.
Sisäkorva
Sisäkorvan ensimmäinen osa on eteisikkuna, joka kiinnittyy jalustimeen välikorvassa. Eteisikkunan voimakkaat värähtelyt saavat sisäkorvan nesteet liikkeelle, jolloin simpukanmuotoinen kuuloelin täyttyy näillä nesteillä. Sisäkorvan nesteiden aaltoilu liikuttaa simpukan värekarvoja, joiden värähtely siirtyy hermosäikeisiin. Tämä värähtely synnyttää sähköimpulssin, joka välittyy aivoihin.
Aivot
Hermosolujen ärsyttämisestä syntyneet hermoimpulssit kulkeutuvat hermosäikeiden muodostaman kuulohermon kautta aivoihin. Kuuloimpulssien käsittelystä vastaava aivojen alue tulkitsee äänisignaalin, jolloin syntyy kuuloaistimus. Äänet havaitaan kuuloaistimuksina vasta aivoissa. Mekaanisten äänien tulkinta riippuu kuulijan havaintomaailmasta, minkä seurauksena kuuloaistimus on aina yksilöllinen.